Kenkäpäivä

Adolf “Adi” Dassler ja Rudolf “Rudi” Dassler perustivat 1920-luvun alussa pienessä saksalaisessa Herzogenaurachin kylässä urheilukenkiä valmistavan yrityksen. Yrityksen nimi oli Gebrüder Dassler, ja se loi perustan Adidakselle ja Pumalle. Veljesten kenkätehdas sai nopeasti mainetta maailmansotien välissä, mutta heidän pitkäaikaiset erimielisyytensä johtivat lopulta yrityksen jakautumiseen vuonna 1948.

Dasslerin kenkätehtaan tarina alkoi vuonna 1919 solmitun Versaillesin rauhansopimuksen jälkeen, jonka myötä verisen konfliktin tuhoja alettiin siivota ympäri Eurooppaa. Sitä kirjaimellisesti Adi Dassler teki, sillä hän keräsi taistelukentiltä vanhoja nahanpalasia, joista pystyi valmistamaan kenkiä. Muutama vuosi 1918 päättyneen ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Adi aloitti kenkien valmistuksen äitinsä vanhassa pyykkituvassa. Vuonna 1924 kuvioihin astui mukaan hänen veljensä Rudi Dassler, joka irtisanoutui poliisin työstään ja perusti Adin kanssa Gebrüder Dassler Schuhfabrikin eli Dasslerin veljesten kenkätehtaan.

Dasslerin kenkätehdas nousi nopeasti maailmanmaineeseen

Veljesten välinen dynamiikka toimi yrityksen näkökulmasta erinomaisesti, sillä Adi oli luova suunnittelijatyyppi ja Rudi taas ulospäinsuuntautunut myyntitykki. Vaikka he täydensivät toisiaan ammatillisesti, heidän persoonallisuutensa ja ajattelutapansa alkoivat hiljalleen törmäillä menestyksen kasvaessa.

Dasslerin kengät niittivät mainetta vuoden 1928 ja 1932 olympialaisissa, joissa niillä voitettiin jo kultamitaleja. Molemmat veljekset liittyivät 1933 natsipuolueeseen, mikä tuolloin oli monille saksalaisille uran jatkumisen ja selviytymisen edellytys. Vuoden 1936 Berliinin olympialaisissa Dasslerin kengät nousivat maailmanmaineeseen, kun Jesse Owens voitti neljä kultamitalia heidän valmistamissaan piikkareissa. Tämä oli valtava PR-voitto Dasslereille ja teki heidän nimensä tunnetuksi myös kansainvälisesti. Menestys herätti ristiriitaisia tunteita, koska afroamerikkalaisen Owensin voitot sotivat täysin Hitlerin rotuoppeja vastaan. 

Rudi on maininnut, että hänen ja Adin välit olivat moitteettomat ennen kuin Adin vaimo tuli kuvioihin vuonna 1932. 

Näkyvyys ja menestys olympialaisissa nosti Dasslerien kenkien kysyntää entisestään. Menestyksen kasvaessa, lisääntyi myös veljesten kilpailuasema Dasslerin kenkätehtaassa. Rudi koki, että hänen työtään ei arvostettu tarpeeksi, kun taas Adi halusi pitää kiinni yrityksen hallinnasta ja päätöksenteosta. Lisäksi Adin vaimo Käthe Dassler vaikutti merkittävästi kulisseissa. Hän oli uskollisesti Adin tukena ja otti yhä enemmän roolia yrityksessä, mikä ärsytti Rudia suuresti. Rudin mielestä Käthe puuttui asioihin, jotka eivät hänelle kuuluneet, ja tämä vain syvensi veljesten välistä kuilua. Rudi on maininnut, että hänen ja Adin välit olivat moitteettomat ennen kuin Adin vaimo tuli kuvioihin vuonna 1932. 

Sota rikkoo veljesten välit lopullisesti

Vuonna 1939 alkoi toinen maailmansota ja urheilukenkäbisnes hiipui sen mukana. Toisen maailmasodan aikaan Dasslerin kenkätehdas jatkoi toimintaansa valmistamalla kenkiä Saksan armeijalle. Sodan edetessä tehtaassa alettiin valmistamaan asetarvikkeita ja kengistä tuli sivutuote.

Sota ja veljesten välinen valtataistelu kiristivät Adin ja Rudin välejä sietämättömän paljon. Vuonna 1943 tapahtui kuuluisa bunkkerivälikohtaus, joka oli lopullinen niitti Adin ja Rudin välirikolle. Pommituksen aikaan Adi ja hänen vaimonsa pakenivat bunkkeriin, jossa Rudi perheineen jo oli. Adin saapuessa paikalle, hän sanoi: ”Ne paskiaiset ovat taas täällä.” Rudi oli varma, että kommentti kohdistui häneen ja hänen perheeseensä, vaikka Adi viittasi kommentilla liittoutuneisiin. Välikohtauksen jälkeen Rudi joutui lähtemään takaisin rintamalle ja Adi jäi pyörittämään tehdasta, mikä ei ollut Rudin mieleen.

Eräiden tarinoiden mukaan amerikkalaiset saapuivat sodan loppupuolella Dasslerin tehtaan eteen ja tähtäsivät sitä panssarivaunujen tykeillä tuhotakseen sotatarvikkeita valmistaneen tuotannon. Ennen kuin mitään lopullista ehti tapahtua, Adin vaimo Käthe ryntäsi ulos viereisestä talosta heiluttaen suurieleisesti käsiään ja huutaen amerikkalaisjoukoille, että heidän pitäisi suunnata tykkinsä muualle, koska Jesse Owens voitti neljä olympiakultaa kyseisessä tehtaassa valmistetuissa kengissä. Vaikka kielimuuri oli suuri, Käthe sai vakuutettua sotilaat, että tehtaassa oli luotu pala amerikkalaista urheiluhistoriaa, eikä Dasslerien tehdasta näin ollen räjäytetty taivaantuuliin.

Sodan päätyttyä amerikkalaiset pidättivät Rudin ja veivät hänet sotavankileirille. Rudi oli varma, että Adi oli ilmiantanut hänet amerikkalaisille, vaikka todisteita siitä ei ole. Rudilla vierähti amerikkalaisten vankileirillä noin vuosi, eikä häntä tuomittu sotarikoksista, vaikka Rudi tunnettiin enemmän aatteen miehenä kuin Adi. Näiden tapahtumien myötä veljesten välille kasvoi syvä epäluulo ja viha, eivätkä enää koskaan pystyneet työskentelemään yhdessä.

Yrityksen jakautuminen jakaa koko Herzogenaurachin kylän

Vuonna 1948 veljekset jakoivat kaiken. Rudi perusti Puman kesällä 1948 ja Adi Adidaksen noin vuotta myöhemmin. Perustamisvuotenaan Adidas rekisteröi tavaramerkin ikoniselle kolmelle raidalle, joiden käyttöoikeudet Adi osti suomalaiselta Karhulta kahdella viskipullolla.

Adidas ja Puma jatkoivat toimintaa samassa kaupungissa, mutta eri puolilla Aurach-jokea – Adi toimi pohjoisessa ja Rudi etelässä. Koko kaupunki jakautui kouluja, pubeja, urheiluseuroja ja jopa perheitä myöten sen perusteella, olitko Adidaksen vai Puman leirissä. Kaupunki sai lempinimen ”The Town of Bent Necks”, koska paikalliset katsoivat aina ensimmäisenä kenkiä tavatessaan jonkun.

Veljekset eivät koskaan sopineet riitaansa. Rudi kuoli 1974 ja Adi neljä vuotta myöhemmin. Heidät haudattiin samalle hautausmaalle, mutta mahdollisimman kauas toisistaan. Näin suuresta perheriidasta syntyi kaksi jättibrändiä, jotka molemmat kuuluvat tänä päivänä viiden suurimman urheiluvaatebrändien listalle. Nykyään Adidas ja Puma on pörssiyhtiöitä, joilla ei ole enää merkittäviä kytköksiä Dasslerin sukuun. Adidaksen ja Puman pääkonttorit sijaitsevat edelleen Herzogenaurachissa, vaikka tuotantolaitokset on siirretty paikkakunnalta pääosin pois halvempiin maihin.